Virtaan Kartanon historia

Virtaan Kartano sijaitsee Tainionvirran ja Virtaankosken arvokkaassa kulttuurimaisemassa Sysmässä. Kartanolla on pitkä historia; tila on jo viidennessä sukupolvessa saman suvun hallussa. Kartanoa ovat aikojen saatossa hallinneet Stormbom-, Tandefelt- ja Stjernvall-suvut.

 

Virtaan Kartanon päärakennuksen matalampi osa on rakennettu 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa. Virtaan ratsutilan perinnönjaossa muodostettu uusi kartano sai nimekseen Fredriksgård rakennuttajansa luutnantti Jacob Fredrik Stormbomin mukaan. Stormbomien aikaan 1700- ja 1800-luvuilla kartanossa harjoitettiin karjanhoitoa ja maanviljelystä. Kartanon omistajat tunnettiin edistyksellisinä maanviljelijöinä. Herraskartanot seurasivat alan kehitystä ja olivat edistämässä koko alueen maataloutta.

​

Fredriksgård siirtyi 1871 tehdyssä kaupassa Stormbom-suvulta Magnus Fredrik Tandefeltille, joka oli kotoisin Hartolan Koskipään kartanosta. Hän oli jo aiemmin perinyt isältään Rapalan ja Yskelän kartanot, jotka hän sittemmin myi liitettyään Rapalasta ensin osan Fredriksgårdiin. Samoin hän osti osia Paavolan talosta ja Liljeforssista liittäen ne Fredriksgårdiin.

​

Uusi omistaja alkoi heti uudistaa ja korjata Virtaan Kartanon rakennuskantaa ja tilasi 1876 kartanon laajennus- ja muutossuunnitelmat arkkitehti Florentin Granholmilta. Varsinkin päärakennus oli Magnus-isännän kasvavalle perheelle pienehkö, vanhanaikainen sekä edustavuudeltaan riittämätön. Magnus oli juuri mennyt naimisiin serkkunsa Mathilda Stjernvallin kanssa, joka oli kotoisin Lielahden kartanosta Ylöjärveltä. Rakennustyöt valmistuivat kymmenen vuotta myöhemmin 1887. Laajennuksessa kartanon pohjoispäätyyn liitettiin neliömäinen kaksikerroksinen lisäosa, jonka yläkerrassa sijaitsevat edelleenkin kartanon vierashuoneet. Rakennus vuorattiin 1800-luvun lopun uusrenessanssi-tyylin mukaisesti ja koristeltiin puuleikkauksin. Julkisivu maalattiin uusrenessanssi-tyylin mukaisesti; seinäpinnat olivat listoja vaaleammat. Kartanoon tilattiin yhteensä 15 lasitettua valkoista kaakeliuunia, joista valtaosa on talossa edelleen. Sekä vanhaan osaan taloa että yläkerran Siniseen ja Punaiseen huoneeseen tehtiin rakennustöiden yhteydessä taidokkaita kattomaalauksia, jotka ovat säilyneet näihin päiviin saakka.

​

Magnus Tandefeltin aikana Virtaan Kartanossa jatkettiin edelleen maatalouden harjoittamista. Sen lisäksi isäntä käynnisti tiluksillaan monialaista pienteollisuustoimintaa. Suomessa elettiin nopean teollisuuden kehityksen ja taloudellisen nousun aikaa. Vuonna 1878 Magnus Tandefelt perusti viinatehtaan eli viinarännin, joka oli tuolloin aikanaan kunnan suurin teollinen yritys. Muutaman vuoden kuluttua aloitti toimintansa myös väkiviinanpuhdistus-tehdas. Jo 1880-luvulla kulki viinaränniltä sisäinen puhelinlinja kartanon päärakennukseen. Magnus Tandefelt omisti myös kaksi höyrylaivaa ja todennäköisesti näillä aluksilla viina kuljetettiin Suopellosta eteenpäin janoisille. Vuonna 1884 tehdas tuotti 80304 kannua eli noin 208790 litraa viinaa. Viinarännin toiminta loppui kuitenkin jo 1900-luvun alkuvuosina, samoihin aikoihin kuin Sysmään perustettiin raittiusseura.

 

Magnus Tandefelt omisti koskivoimalla toimivat Pyöriäisten myllyn sekä Tainion kaksi myllyä. Magnus Tandefelt perusti myös meijerin joen rannalle, josta vietiin voita aina ulkomaille Pietariin ja Englantiin asti. Tässä meijerirakennuksessa, joka vieläkin on olemassa, toimi myöhemmin Virtaan ensimmäinen voimalaitos. Vuodesta 1889 toimi tilalla saha, jossa oli yhdeksän työntekijää. Saha kuitenkin paloi oltuaan toiminnassa vain muutaman vuoden. Nykyisessä Vanha-Kartanossa toimi samoihin aikoihin kirjapaino. Magnus Tandefelt omisti myös kaksi pientä telakkaa, joilla tehtiin proomuja. Kahden Päijänteellä liikennöivän höyrylaivan, Aallottaren ja Lainettaren lisäksi hän omisti kolme pientä hinaajaa. Virtaan alueella oli myös nahkurinliike, jossa vuosisadan vaihteessa oli paikkakuntalaisten kertoman mukaan peräti 20 työntekijää. Tämän laitoksen toiminta loppui vuosisadan alussa.

Magnus Tandefelt edusti sukuaan kuusi kertaa valtiopäivillä. Hän oli eri valiokunnissa ja osallistui monipuolisesti erilaisiin kunnallisiin luottamustehtäviin. Näistä ansioistaan hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen. Tandefeltin kuoltua pidettiin huutokauppa 1902. Siitä lähtien tila on ollut Stjernvallien hallussa. Tuolloin serkkunsa Hannan kanssa avioliiton solminut, Vilusten kartanosta kotoisin ollut Woldemar Stjernvall osti vaimonsa kotitilan. Yhteisten asioiden hoidossa aktiivinen kartanonisäntä kehitti tilaa mm. perustamalla vuonna 1913 Virtaankoskelle voimalaitoksen vanhaan meijerirakennukseen. Sähköä toimitettiin omien tarpeiden lisäksi mm. Sysmän Kirkonkylään.

​

Kunnallisneuvos Woldemar Stjernvall kuoli 1939 ja sen jälkeen tila siirtyi Woldemarin pojan, metsänhoitaja Knut Stjernvallin omistukseen, joka hoiti kartanoa vaimonsa Marie-Louisen kanssa aina vuoteen 1973 saakka.

Vuosina 1973–2010 tilaa hoiti Knutin poika agrologi Erkki Stjernvall vaimonsa Anjan kanssa. Kunnallisneuvoksen arvon saanut Erkki on toiminut isoisänsä ja isoisoisänsä tavoin aktiivisesti kunnallisissa ja muissa luottamustehtävissä. Tämän lisäksi hän työskenteli päätoimisena maanviljelijänä. Erkin aikana toteutettiin koko joukko erilaisia korjaustöitä talossa ja piharakennuksissa. Vuonna 1978 asennettiin taloon käytännön elämää helpottamaan puulämmitteinen keskuslämmitys.

​

​1990-luvulta asti Virtaan Kartanossa on maatalouden liitännäiselinkeinona harjoitettu myös maatilamatkailua, joka on tuonut hieman lisätuloja valtavan talon kunnossapito- ja korjaustöihin. Matkailukäyttöä varten Erkki kunnosti mm. vanhan Väentupa-rakennuksen. Myös yläkerran vierashuoneisiin tehtiin remonttia matkailua varten.

​

Vielä 1800-luvun lopulla Virtaan Kartanossa työskenteli keskimäärin kymmenen naispalvelijaa. Nykyistä edeltävä sukupolvi on ensimmäinen, jolloin myös kartanon rouva on käynyt tilan ulkopuolisissa töissä. Anja-emäntä teki perheen ja kartanon hoitamisen ohella vuorotöitä sairaanhoitajana. 1980-luvun lopussa kartanossa koko aikuisikänsä työskennellyt Jenny-taloudenhoitaja nukkui pois. Erkki ja hänen vaimonsa Anja olivat ensimmäinen sukupolvi, jotka hoitivat tilaa ilman vakituisen palvelusväen apua 1980-luvun lopulta 2010 saakka.

​

Sukupolvenvaihdos toteutettiin vuonna 2010. Juhani teetti vaimonsa kanssa suurehkon peruskorjauksen talon kaksikerroksisen osan alakertaan. Kartanon pohjoispäätyyn tehtiin vanhaa kunnioittaen lapsiperheelle sopivat kartanohenkiset mutta silti kodinomaiset tilat. Ne ovat kuitenkin tyyliltään sopusoinnussa talon vanhempien koristemaalattujen osien kanssa. Vuosina 2010–2012 toteutettu peruskorjaus on ollut suurin yksittäinen kartanon korjausremontti sitten Tandefeltin 1887 valmistuneen talon laajennustyön. Metsätalousinsinööri Juhani muutti tilalle perheineen vuonna 2012. Juhani jatkaa suvun perinteiden vaalimista yhdessä ekonomi-vaimonsa Tiinan ja neljän lapsensa kanssa. Lapsikatraasta on kasvamassa Virtaan Kartanon kuudes sukupolvi.

Jos kiinnostuit, voit lukea lisää alla mainituista kirjoista, jotka kertovat myös Virtaan Kartanon historiasta.​

​

Lähdeaineisto:

Stjernvall-Järvi Birgitta: Kartanoelämää Itä-Hämeessä, Gummerus Kirjapaino Oy 2009.
Stjernvall-Järvi Birgitta: Kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt-suvun elämäntapaa, Jyväskylä 2007.